Se onnistui sittenkin...

...nimittäin voittamattoman Keon lyöminen. Veleiro-cup 30.8. käytiin lähes tuulettomissa olosuhteissa. Olimme mukana neljän hengen miehistöllä Jennin lähdettyä Villeä ja Jesseä täydentämään. Startti meni paaralla melko kivuttomasti, joskin jouduimme nostaman High Fiven poijun yli. Jäljempänä kuului mekastusta Nellan ajettua paaralla Lady S:n eteen. Seurauksena oli protesti ja selvä DSQ. Kyllä kulkuoikeuksia pitää kunnioittaa, muuten reilulta ja turvalliselta kilpailulta on pohja pois.
      Startin jälkeen köröttelimme spinnulla Varissaaren vierestä Humbugin kanssa kisaillen. He saivat genuallaan puuskan, joka ei koskaan saapunut meille asti. Tämän turvin he pääsivät ohi ja etumatka alkoi nopeasti kasvaa korkoa. Me päätimme haastaa Keon ja pitää heidät takana maksoi, mitä maksoi. Seurasi melkoinen match-race vendailu, mutta taktiikka puri ja nopeampikin vene taipui fysiikan lakien edessä nöyrästi pienemmän taakse. Tällä välin aivan eri tuulissa purjehtinut vartioimaton Humbug pääsi kuitenkin lopullisesti karkuun.
     Keon kanssa kisailu jatkui koko kierroksen ajan. Vaikka he jo kerran pääsivätkin edelle, maksoi genaakkerin vaihto spinnuksi niin paljon, että pääsimme kuittaamaan takaisin ja ehdimme maalin muutamaa metriä ennen. Heikosta tuulesta huolimatta kisa oli tapahtumarikas  ja mielenkiintoinen. Lopputuloksissa sijoituimme Humbugin jälkeen toiseksi. Tämä ei juuri harmittanut, sillä voitto kaksinkamppailussa lämmitti sitäkin enemmän. Keon kippari Juhanikin taisi lopulta nauttia kunnon kilpailusta, vaikka jatkuvan peittelymme täytykin olla heille melkoista piinaa radalla.

Hopea ei ole häpeä

Ei varsinkaan silloin, kun voittoon ei ole olemassa oikein realilistisia mahdollisuuksia. Ruotsinsalmi racen kiertopalkinnon vei nopeutensa ja mittalukunsa puolesta eri luokkaa oleva, näillä vesillä voittamaton Keo. Yksissä tuumin tiiminä hoitelimme kuitenkin lauantaina Trio pokaalin Kotkaan.
      Lauantain startti Kotkasta Svartholmaan ei mennyt aivan odotusten mukaan. Molemmista laidoista veneet rynnivät ohi ja jäimme aluksi fleetin puolivälin paikkeille. Jessen kanssa emme antaneet periksi, vaan kävimme hillittömään takaa-ajoon. Kaunissaaren päähän asti tuuli oli lähes olematonta, mikä sopi Emilialle. Pikku hiljaa kinnasimme itsemme Keon ja Vanessan kantaan. Näiden kahden välistä match-race purjehdusta oli mukava seurata aitiopaikalta. Sen verran eroa oli päässyt syntymään, että tasoitetuissa ajoissa olimme menomatkan kolmansia kolmisen minuuttia kärkikaksikon takana.
      Sunnuntain starttia lykättiin tunnilla jotta tuuli ehti kunnolla herätä. Nappasimme hyvän lähdön keskeltä linjaa vapaissa tuulissa. Keon jouduimme pian laskemaan nopeampana ohitsemme, mutta Vanessan kanssa oli kovaa vääntöä koko alkumatkan. Sen verran olimme niskan päällä, että pystyimme kontrolloimaan purjehdusta emmekä antaneet ohittamiselle mahdollisuutta. Pystyimme sotkemaan tuulia juuri sopivasti, jotta saimme meitä nopeamman veneen pysymään takanamme koko matkan. Näin varmistimme kisan kakkosijan Emilialle. 

      Purjehduksellisesti tamä Kotka-Loviisa-Kotka rata on melkoista suoraa ajelua ja sinänsä  hyvin epäedullinen lyhyen vesilinjan omaaville veneille. Tällä kertaa tuulet olivat kuitenkin niin heikkoja, että runkonopeuksiin ei aivan ylletty ja pienemmälläkin paatilla oli mahdollista pysyä matkassa. Molempina päivinä tuulimittari näytti parhaimmillaan noin kymmentä solmua apparenttia. Tällä tuulella pääsi spinnulla ajamaan 45-50 asteen kulmia. Ison ja pikkuluokan välillä vallitsi jo aiemmilta vuosilta tuttu tasoero, ison luokan voittaja olisi sijoittunut pikkuluokassa viidenneksi. Kumpanakin päivänä olimme malissa useita minuutteja ennen ison luokan voittajavenettä. Viikonlopun kruunasi molempina päivinä paistanut aurinko ja kesäisen lämmin ilma.

Surkea kenraaliharjoitus

Veleiro Cup toimi kenraaliharjoituksena viikonloppuna purjehdittavaan Ruotsinsalmi Raceen.  Sade oli laantunut ennen starttia, mutta taivas oli harmaa ja tuuli Havourin kulmalla lähes 10m/s, joten vaihdoimme genuan tilalle fokan. Tämä osoittautui myöhemmin vääräksi valinnakisi, vaikka  nopeutemme paranikin aluksi 0,3 solmua. 
      Starttilinjalla oli melko tyyntä, arvioin ajan kulun hieman väärin ja myöhästyimme juuri sen verran, että vapaisiin tuuliin pääseminen vaikeutui. Samaan aikaan alhaalta startanneet saivat uskomattoman puuskan ja Emilia jäi ensin hyvän startin ottaneen Lady S:n ja myöhemmein kakkosrivistä startanneiden isompien veneiden paskoihin. Koska rata tarjosi länsituulella pelkkää vesilinja-ajelua, ei pienellä veneellä näistä asetelmista ollut minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia. Yritimme toki spinnulla muiden körötellessä vierellä, mutta minkäs teet, slöörillä ei isompia ohitella. Loppupätkällä oli vielä lyhyt shiftaileva kryssi Pikkuliisalle. Tämä olisi sopinut meille hyvin, mutta nyt tuuli oli jo tyyntynyt niin paljon, että fokka oli auttamatta liian vähän. 
      Tässä startissa saimme heti jaossa väärät kortit ja huono onni jatkui pitkin matkaa. Tappio kirvelee aina, etenkin nyt, kun tiedämme purjehtineemme aivan hyvin. Toivottavasti huono kenraali tietää hyvää esitystä viikonloppuna.

Pienvenepurjehdusta

Nyt, kun ORCi MM-kisat Nellalla on takana, startattasimme Villen ja Jessen kanssa Veleiro Cupiin Emilialla. Pieni on kaunista ja homma toimi hyvin. Mainion, mutta hieman erikoisen startin otimme lähestymällä paaralla linjan yläpuolelta ja jiippaamalla hetki ennen paukkua poijun ympäri. Pääsimme hyviin asemiin ja kisasimme match-race tyylisesti Keon kanssa kaksi kolmannesta ensimmäiestä kryssistä. Havourin ja Varissaaren puolivälissä meidän oli kuitenkin taivuttava, fysiikan lakien mukaisesti suurempi ja selvästi nopeampi vene oli lopulta pakko päästää ohi. 
      Heikkenevässä avotuulessa oli melkoisia reikiä ja saavutimme tyyneen juuttunutta Keoa uudestaan. Ennusteen mukaisesti uusi tuuli saapui merituulen hiipuessa idästä. Peli meni jännittäväksi, sillä tuulirintama lähestyi rata-aluetta hitaasti, mutta varmasti. Uuden tuulen saaneet veneet kirivät muita karkuun, eikä järjestykseen lopulta tullut muutoksia vaikka toiset slöörasivatkin yli kuutta solmua samaan aikaan, kun toiset odottivat spinnut roikkuen tuulta. Keo voitti lopulta yli minuutin mariginaalilla, me tulimme ansaitusti toisiksi. Pokkasimme lohdutukseksi parhaan startin palkinnon. Yhteistuloksissa osakkeemme kohenivat jonkun verran.
   

Veleiro-cup 2.8.2012

Nella-prjojektista jäi vapaa torstai, joka hyödynnettiin tietenkin osallistumalla viikkokilpailuun. Alun perin oli tarkoitus lähteä Villen ja Jessen kanssa, mutta luottogastin korvasi tässä kisasssa lopulta Välipakan Samu. Lähdettiin ulos ensimmäisenä veneenä haistelemaan tuulia. Voimakkuus oli kymmenen metrin paikkeilla ja suunta vakio lounaasta, shiftit olivat yli kymmenen astetta. Spinnukuviot hiottiin mentaalisesti kuntoon, mutta pallokas pysyi pussissaan starttiin asti.
   Linjalla oli hieman ruuhkaa ja Emilia oli turhan aikaisessa liikkeellä. Takana vaaninut Ulla II ja alapuolella ollut Lady S esti fellaamisen, joten yli mentiin. Olimme ylimmäinen vene, joten palaaminen tapahtui nopeasti poiju kiertäen. Itse asiassa pääsimme kohtalaisen hyvin matkaan. Tuuli oli onneksi hieman moinannut, joten Emilian venevauhti riitti myös kryssillä. Pienen takaa-ajon jälkeen olimme Ullan kannassa ja Ladyn rinnalla. Kryssin Havourille pääsimme ajelemaan suurimmaksi osin vapaissa tuulissa ja lenssillä ohitimme Ulla II:n spinnulla tuulen puolelta. Varaslähdöstä huolimatta olimme ensimmäinen yksirunkoinen  maalissa ja tasoituksissa tuli selvä voitto. Tätä tosin auttoi niin ikään varastaneen Lady S:n diskaaminen. Kiva purjehtia välillä pienemmälläkin paatilla:-)
Sports-Tracker